Tinahäät

27.04.2018

”Voitko Elmeri kirjoittaa blogin meidän webbiin?”

Näin minulta kysyttiin muutama viikko sitten. Just. Välittömästi mielessäni pyöri vain yksi asia: ”Ei helkkari, en todellakaan. Mä en ole yleensäkään mikään kirjoittaja, saati asiantuntijakirjoittaja, joka haluaa ottaa kantaa tietoturvaloukkauksiin tai uusimpaan teknologiaan. Mistä ihmeestä mä kirjoitan..?” Lähtökohtainen superahdistus hälveni kuitenkin noin vartin jälkeen, kun tajusin, että matkasta. Mähän olen ollut vakituisestikin täällä duunissa kohta 10 vuotta. Juuri kolmekymmentä täyttäneelle se on muuten pitkä aika tän päivän työmarkkinassa. Samallahan olis syy juhlaan, vaikka sitten tinahäiden verukkeella. Ja olisihan mulla aikamoinen tarina kerrottavana, mutta haasteena on, että miten tiivistän tämän kaiken blogiin?

Päätin suostua.

Ensikosketukseni Tamicoon tuli kouluaikana 2006, olin töissä Itellalla ja ajoin satunnaisia GNT:n (nykyinen IT-tukkuri Also) vuoroja kymmenille Pirkanmaan IT-taloille. Parista paikasta jäi välittömästi lähtemätön vaikutus: ”Mä voisin mennä tuonne töihin, kun saan kouluni loppuun.” Jälkikäteen on ollut hauskaa huomata, että silloiselle määrätietoiselle huippu-urheilijalle kyse oli nimenomaan valinnasta, jonka hän itse tekee, eikä työnantaja. 2007 keväällä asia konkretisoitui; jouduin painitermein suorittamaan alkuun muutaman puolinelsonin, päätin neuvottelut koulun kanssa kravattiotteeseen ja sain kuin sainkin vaihdettua harjoittelupaikkani Tamicolle. Työharjoittelun aikana irtisanouduin Itellalta/Postilta (mikä lie brändi silloin voimassa olikin) ja jatkoin harjoittelustani välittömästi kesätöissä Tamicolla.

Ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) 9 kuukauden rypyn rakkauteen aiheutti Suomen armeija. Asia oli kuitenkin hoidettu jo valmiiksi, kun armeija-ajan minulla oli ns. nollasoppari ja kävin lomillani kirjoittamassa vakituisen työsopimuksen. Kun kotiuduin keväisenä perjantaina 2009, jatkui matka maanantaina Tamicolla. Vihreän camoflash-lippiksen SA-logo vaihtui vähän kevyempään versioon.

Pääsin aloittamaan ”oikean työurani” täydelliseen kohtaan. Tamicolla oli juuri päätetty aloittaa tietoverkkoliiketoiminta ja sain mahdollisuuden tulla noviisina kahden konkarin tiimiin oppimaan, kuinka uutta liiketoimintaa teknisesti rakennetaan. Tuossa tilanteessa oli aika helppo olla ja tehdä – oppia, mutta myös erehtyä. Eipä tämä tainnut muita haitata kuin itseä, voittamisen tahto kun ei ollut kaikonnut, virheitä vaan ei omasta mielestäni olisi saanut sattua yhtäkään. Välillä kylmäsi, kun huoltoyön pitkinä tunteina mietin klo 04:30, että: ”sulla on 1,5 h aikaa saada tää kuntoon, ennen kuin ensimmäinen asiakkaan tuotantokone lähtee käyntiin..” Asioilla on tapana järjestyä ja näissäkin tapauksissa ratkaisut ovat aina löytyneet aikaikkunoiden puitteissa.

Olisi niin paljon kerrottavaa vuosien varsilta, että siitä voisi tehdä pienen elämäkerran, mutta meidän markkinointi oli sitä mieltä, ettei pitkä blogi hakukoneoptimoinnissa saa hittejä ja näkyvyyttä tarpeeksi. Argh, täytyy tiivistää. Pieninä nostoina mahtavasta matkasta haluan kuitenkin kertoa sen, että meillä on onnistuttu aina muuttamaan työnkuvaa sen mukaan, miten se parhaiten palvelee niin asiakasta, tekijää kuin yritystä. Olen käytännössä päässyt aloittamaan ihan nollasta ja sen jälkeen saanut teknistä vastuuta niin toimittamisesta kuin vikatilanteista. Olen tehnyt ja vetänyt projekteja, toiminut esimiehenä, kehittänyt toimintatapoja, laatua, prosesseja ja liiketoimintaa, sekä ollut mukana uudistamassa organisaatiota. Luonnollinen jatkumo kaikelle oli noin puolitoista vuotta sitten lähteä osakkaaksi Tamicoon. Tähän havahtuu itsekin vähän kuin yllättäen, huikeita juttuja! Olen tavannut mahtavia persoonia ja oppinut valtavasti näistä osa-alueista, mutta myös muiden ihmisten asenteista ja toimintatavoista. Suurin konkreettinen oppi on kuitenkin ollut itsessäni ja oman itseni tuntemisessa. Huikea matka ja mikä parasta, se on vasta alussa. Mulla on kuitenkin varmaan 40 vuotta vielä työuraa jäljellä!

Pääsin organisaatiouudistuksessamme rakentamaan myös omaa työnkuvaani uudestaan ja palasin kolmen vuoden jälkeen takaisin asiakasrajapintaan. Vastaan nykyään käytännössä asiakasjärjestelmistä ja pyrin olemaan asiakkailleni se ihmisläheinen kontakti tietotekniikkaan tässä muutoksen kilpajuoksun, kehityksen ja digitalisaation vilinässä. Hauskoja ovat olleet kohtaamiset samojen asiakkaiden kanssa, joita olen tavannut jo Tamico-urani alkuvaiheilla, mutta mahtavaa on ollut tutustua myös uusiin ihmisiin.

Muutos luo aina mahdollisuuksia. Ja tämä on tosiaan vain minun tiivistetty tarinani muutoksen mukana kulkemisesta. Meillä olisi tällä hetkellä myös 31 muuta tarinaa kerrottavaksi. Muutoksista puheenollen, meillä saattaisi olla paikkoja auki kovan luokan IT-arkkitehdista junioritason harjoittelijaan. Huikkaa kaverille tai lähesty meitä tavalla, joka itsellesi sopii. Laita meili osoitteeseen rekrytointi@tamico.fi tai soita vaikka mulle. Tai jos on aikaa, niin tuu käymään meidän toimistolla, kyllä kahviossa joku sulle kertoo vaikka sitten sen oman tarinansa tästä talosta.

Jaa niin ja niistä työtavoistakin piti kirjoittaa. Olin juuri lähdössä kahden viikon lomalle Thaimaahan, kun tämä pyyntö blogista tuli. Sanoin, että kirjoitan tekstini mieluusti täällä reissussa. Pidän erityisesti siitä, että mä voin tehdä meillä asiat niin kuin ne sopii minun tämän hetkiseen hektiseen elämääni. Pidän lomalla lukemisesta, mutta kyllä tää kirjoittaminenkin toimii, tätä on tullut vain harrastettua paljon vähemmän. Työkalut kun on kunnossa, niin kaikki on mahdollista. Tätä kaikkea me mahdollistetaan myös sinulle.

Elmerin blogikuva

Elmeri Siltaloppi

Palvelupäällikkö

044-7552266

elmeri@tamico.fi